Mä joisin koko ajan jos voisin. Jos ei olis ketään kyttäämässä. Mun joka solu huutaa humalaa, päihdyttävää, pois tästä elämästä edes hetkeksi. Sais vaan hetken unohtaa, olla joku toinen. Muuta en nää, sama filminauha jää vain pyörimään.

Pillerit oon unohtanut parina päivänä. Niitä ei nyt saa mistään, kinkkinen juttu. Mutta en mä kaipaakaan, haluan edes olutta. Haluan haluan haluan haluan ELÄÄ. Huomenna mä menen lenkille. Jos se liikunta muka tuo sitä elämää vai miten sitä sanotaan. Pitäs ettiä muutakin elämää kun päihteet. Mua vähän stressaa pari asiaa. Viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä, ihanaa. Mutta auringostakin vois nauttia grillaten ja olutta juoden. Se alkoholi nimenomaan kuuluu siihen. Mä en viitti lähteä kotoa kun kouluun ja kauppaan jos en ole kännissä. En jaksa edes nähdä ketään. Ihmiset ärsyttää. Minäkin olen hirveä ihminen. Mitään en saa taas aikaseksi. Musta olis paljon muuhunkin, jos vain jaksaisin yrittää, jos mulla olis rohkeutta. Jos tämä tyhmä sairaus ei olis tullut mun esteeksi. Jos olisin ollut aikanaan fiksumpi. Jos kaikki olis mennyt toisin. Jos vois kelata tän filmin alkuun. Mutta eihän sitä voi..

Muuta en nää, sama filminauha jää vain pyörimään, pyörimään ympyrää se jää. Muutu ei tää, joka solu huutaa sua vuorollaan, vuorollaan sun luo uudestaan.