No käytin viimeks osan tsolppareista. Haha ihan hämyä! Olin ihan muissa maailmoissa, pidin muka ympärillä oleville tyypeille esitelmää koirista. Oikeasti siis luonani ei ollut ketään. Ironista, vedin lääkkeet nokkaani muiden ollessa olohuoneessa ja sekoilin itsekseni viisi tuntia ennen kuin uni tuli. Noi tsolpit on ihania.

Mä olen entistä masentuneempi. Mikään ei tunnu miltään. Tykkäisin olla koko ajan yksin ja omissa maailmoissani enkä jaksais mitään. Tunnen oloni niin sairaaksi. Oon miettinyt että pitäskö alkaa varasteleen kaupoista kun ei oo rahaa. Tupakkaa pitäs saada esimerkiksi. Näin sen yhden ihanan eilen kaupassa, kävi pölliin jotakin. Mua se ei nähnyt. Sydäntä oikein kouraisi. Voi että.. En mä tiedä uskaltaisinko mä pölliä. Tai sitten se oliskin niin helppoa että siitä tulis tapa ja lopulta jäisin kiinni. Ahneella on yleensä paskanen loppu.

Ens viikolla varaan lekurille ajan ja hommaan oman reseptin johonkin ryyniin. Pakko. Diapam ois hyvä. En mä sen vahvempia saa, Xanoreista tai Dormicumeista on turha haaveilla. Opamoxia en halua. Saispa jotain unilääkettä kans, just vaikka tsolppareita, tai kyllä Imovanekin kävis, ehkä. Paskat mä niitä nukkumiseen käyttäis, viinan kans viihteilyyn paremminkin.

Eilen nokitin Sirdaludeja 6mg, mut mulla oli oikea tarve kun olin niin kipeä. No okei normi-ihminen ottas ehkä yhden ja senkin suun kautta. Tuskin muille tulis mieleen vetää nokkaan sitä? Nenään vedettynä lääke oikeasti auttaa paljon nopeammin ja paremmin, kannattaa kokeilla. Homma menee niin, että pilleri murskataan hyvin jollakin astalolla, murskasta tehdään viivoja, pienestä pilleristä tulee ehkä kaksi. Mutta Buranan kokoisesta jo neljä. Sitten otetaan pahvin tai paperin pala ja ja tehdään siitä pilli , mutta paksumpi, sellainen sieraimeen sopiva. Ihan helppoa. Sitten tukitaan sormella toinen sierain ja pilli laitetaan toiseen ja sen kautta vedetään viiva. Hyvä niiskutella sitten päälle että varmana kaikki menee. Sama homma toistetaan mut toisella sieraimella. Lääke polttelee ekana, ja jonku ajan päästä alkaa valua nieluun ja ei se kovin hyvänmakuista ole. Siinä vaiheessa lääke on jo yleensä kerennyt vaikuttaa. Kätevää, eikö?

Eli tällasta tänään mulle.

Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt, älä tapa, älä jätä henkiin.

Mä en ole jaksanut edes olla yhteydessä mun yhteen parhaimmista ystävistä enkä oo välittänyt mun harrastuksesta juurikaan. Ei nyt kiinnosta, ei nyt jaksa.

Olen sairas, niin kipeä. Sairas päästä jalkoihin. Päästäkää minut tästä tai viekää edes veitset pois.

Olen luuseri. En saa mitään aikaiseksi ainakaan koulun suhteen. Tehtäviä on rästissä ja opettajat kyselee niiden perään. Mut mä siirrän niiden tekoa, huomenna, huomenna minä teen ne. Ja taas huomenna. Mutta kun en. Mä oon kai masentunut tai jotain. Tyhmä.

Koulua ei ole enää paljon jäljellä ja sitten alkaa työt. Tavallaan ihanaa, saa tehdä töitä ja saa rahaa.

Eräs tyyppi on palannut kaupunkiin. En ole nähnyt häntä vielä, mutta kun ajattelenkin niin tuntuu että ottaa sydämestä. Hänet minä ottaisin milloin vaan. Vaikka onkin narkkari, rikollinen ja kaikinpuolin huono vaihtoehto. Mutta hän on komea, turvallinen, pahiiisss joita mä rakastan. All I need is anything that makes me feel alive.

Mulla on nyt tsolppareita. Enemmän kuin koskaan ennen ja ne polttelee laukussa.

Another wasted youth
Another way to get kicks
To escape the truth

En vaan tiedä missä käyttäisin ne. Ei pysty kotona ainakaan kunnolla, ei kavereiden kanssa joiden kanssa menen ehkä ryyppäämään tänään. Kunpa vois olla yksin. Trippailla ihan rauhassa. Ehkä mä säästän ne parempaan ajankohtaan.

Muuten on tasaista ja tylsää ja ahdistavaa tämä elämä.

Mä joisin koko ajan jos voisin. Jos ei olis ketään kyttäämässä. Mun joka solu huutaa humalaa, päihdyttävää, pois tästä elämästä edes hetkeksi. Sais vaan hetken unohtaa, olla joku toinen. Muuta en nää, sama filminauha jää vain pyörimään.

Pillerit oon unohtanut parina päivänä. Niitä ei nyt saa mistään, kinkkinen juttu. Mutta en mä kaipaakaan, haluan edes olutta. Haluan haluan haluan haluan ELÄÄ. Huomenna mä menen lenkille. Jos se liikunta muka tuo sitä elämää vai miten sitä sanotaan. Pitäs ettiä muutakin elämää kun päihteet. Mua vähän stressaa pari asiaa. Viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä, ihanaa. Mutta auringostakin vois nauttia grillaten ja olutta juoden. Se alkoholi nimenomaan kuuluu siihen. Mä en viitti lähteä kotoa kun kouluun ja kauppaan jos en ole kännissä. En jaksa edes nähdä ketään. Ihmiset ärsyttää. Minäkin olen hirveä ihminen. Mitään en saa taas aikaseksi. Musta olis paljon muuhunkin, jos vain jaksaisin yrittää, jos mulla olis rohkeutta. Jos tämä tyhmä sairaus ei olis tullut mun esteeksi. Jos olisin ollut aikanaan fiksumpi. Jos kaikki olis mennyt toisin. Jos vois kelata tän filmin alkuun. Mutta eihän sitä voi..

Muuta en nää, sama filminauha jää vain pyörimään, pyörimään ympyrää se jää. Muutu ei tää, joka solu huutaa sua vuorollaan, vuorollaan sun luo uudestaan.

 

Mä olen tullut välinpitämättömäksi. Mulla ei ole tunteita. Tai on mulla muutama: ahdistus, tylsistyminen, turhautuminen. Muuten mä en tunne iloa, surua, vihaa, onnellisuutta.. Mä en innostu mistään. Paitsi pään sekoittamisesta. Silloin kun mä olen päihteissäni, mä olen jotakin. Millon mä olen tuntenut aitoa iloa viimeksi? En muista.

Mä vaan katselen tyhjin silmin eteenpäin. Näkemättä mitään kiintopistettä. Olen turhautunut tähän elämään, haluaisin jotakin uutta ja mullistavaa, jotain hyvää joskus. Hitto mä olen epäonnistunut. Kunpa saisin toisen elämän. Henkeä ahdistaa aina vaan. Inhoan iloisia ja positiivisia ihmisiä.

Vittu mä menin kertoon ja pälättään jotain lääkkeistä mun ystävälle kännissä. Sen pitäs kysyä miten mulla menee. Miksei kukaan koskaan kysy että mitä mulle kuuluu? Kysykää sitä läheisiltänne silloin tällöin.

Nukuin pitkään, tänään ei ollut koulua. Olen ollut ihan hyvillä fiiliksillä. Tänään menen dokaamaan kunnollisten kavereideni kanssa. Vaikka se onkin vähän tylsää. Mulla ei ole tsolppareita, en nyt jaksanut vaivautua kun en niitä voi tänään kumminkaan käyttää. Erästä kipulääkettä mulla on, mutta sekin saa jäädä kotiin. Ei noista kipulääkkeistä ole muuta iloa kuin se että niiden avulla saa unta. Paitsi opiaatit tietty eri asia. Mutta jollain paska-Dolanilla ei tee mitään.

Ihanaa kun pääsee pitkästä aikaa noiden kavereiden kanssa viihteelle. Juomisessa on vaan se paska juttu että tulee darra. Jos mulla olisi jotain kunnollisia pillereitä, ei tarvis viinaa niin paljon eikä olis darraa..